Irjan vaatakaapilla 10.4.2016

Irjan vaatakaapilla 10.4.2016

 Irjan vaatekaapilla.  Irja asuu Tapiolassa. Sain luvan tonkia hänen vaatekaappiansa, joka oli täynnä hyväkuntoisia osa lähes käyttämättömiä vaatteita. Vanhimmat vaatekerrat olivat 1950-luvulta. Näin heti, että Irjalla on hyvä maku. Vaatteet eivät olleet mitä tahansa tylsää massatuotantoa, vaan jokainen malli oli tarkkaan mietitty, myös väreiltään. Koska hän on aikoinaan ollut erään ison huonekalufirman myyntiedustajana, hänen edustusasunsa olivat suurimmaksi osaksi valmistettu mittatilaustyönä mm. suomalaisessa Design Tuote ompelimossa – ja niitä vaatekertoja löytyi paljon. Suuri osa oli ihan kokonaisia asuja, joihin kuuluu hame tai housu ja siihen sopiva yläosa. Materiaali vaatteissa on hyvä, ei veny eikä vanu käytössä, ja kestää normaalin vesipesun ja käytön.

Kun saimme yhden kaapin pengottua, niin Irja ilmoitti, että yläkerrasta löytyy lisää, ja sitten sieltä löytyy vielä laukkua ja kenkää… Irja purki varastoaan, ja minä valkkasin – parhaat päältä. Me kaksi naista tunnuttiin nauttivan hommasta, hymyilin.

Samalla tuli muuten muisteltua vanhoja aikoja, mitä oli elää esimerkiksi 1960-luvun Suomessa. Pukeutumistavoilla on ollut ehkä enemmän merkitystä kuin tänä päivänä. Eikä silloin juuri ollut halpatuotantoa, vaan monesti ostettiin kangas itse, ja teetettiin tai ommeltiin itse vaatteet. Monessa näistäkin vaatteista näkyy itse ommellun leima.

Itselleni olisi löytynyt monta ihanaa asua, mutta eivät mahtuneet. Varsinkin 1950-1960 -lukujen vaatteista mietin, että oliko ihmiset silloin hoikempia kuin tänä päivänä. Vai minne lie vyötärö kadonnut – sitäpä on turha enää märehtiä, sanotaan ”kerran huulilla, ikuisesti lantiolla”, mutta elämästä pitää myös osata nauttia.

Irjan vaatekaapit jäivät vielä ihan täyden näköisiksi. Kaikkia ei vaan yksinkertaisesti ollut mahdollista ottaa mukaan. Sinne jäivät odottelemaan seuraavaa penkojaa.

Kirjoita kommentti